Juoksu kulkee mukavasti

Tuntuu todella mukavalta huomata, että juoksu kulkee hyvin. Hyvin siinä mielessä, että turhat polvikivut eivät juuri enää vaivaa. Pieniä vaivoja on silloin tällöin, mutta ne eivät ole mitään verrattuna talvella alkaneisiin kipuihin.

Nyt pitäisi päättää juoksenko ensimmäisen puolimaratonini Tampereella Varala maratonilla vai Kuopiossa Kuopio maratonilla.

Pyromaani tuhoretkellä

Sairas sekopää. Se tuli ensimmäisenä mieleen, kun kuulin että pyromaani sytytti kaksi tulipaloa Tampereen keskustassa. Toinen paloista sattui melkein oman kotini naapuriin, taloon jossa työpaikkani sijaitsee.

Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä, mutta ainekset todelliseen katastrofiin olivat olemassa. Talo on iso ja siinä on kahdeksan kerrosta. Tulipalo sytytettiin takaoven vieressä olevassa roskakatoksessa, joten porraskäytävä täyttyi ilmeisen nopeasti savusta. Ainoastaan yksi huoneisto tuhoutui, eikä henkilövahinkoja syntynyt. Hyvä tuuri ja palokunnan tehokas toiminta pelastivat tällä kertaa.

Toimistomme sijaitsee rakennuksen seitsemännessä kerroksessa. Onneksi tulipalon puoleisen seinän ikkunat olivat kiinni, eikä savuvahinkoja juurikaan päässyt syntymään. Pöydillä oli vain ohut nokikerros ja huoneistossa tympeä savun haju.

Toivottavasti tämä sairas yksilö saadaan nopeasti kiinni ja hoitoon. Ennen kuin hän saa aikaan henkilövahinkoja.

Ihmeelliset animaatiot

Sarjassamme "minulla ei ole tekemistä". Täytyy ihailla kaverin viitseliäisyyttä, minulta olisi nämä kuvat jääneet tekemättä. Hänen Youtube-kanavaltaan löytyy paljon muitakin, jopa hienompia animaatioita.

Kohteensuojauskurssilla - kohti maakuntajoukkoja

Kuten aiemmin mainitsin, hain alkukeväällä Pirkanmaan maakuntajoukkoihin. Aluetoimiston suosituksesta osallistuin viikonloppuna mpk:n järjestämälle kohteensuojauskurssille Hallin varuskunnassa.

Kohteen tarkastus, aluepartiointi, asutuskeskustaistelu ja taktinen aseenkäsittely olivat aiheita, joita jumpattiin noin kolme vuorokautta. Mielenkiintoinen ja hikinen viikonloppu, jossa tunnelma oli rento mutta asiallinen. Turha jäkittäminen puuttui, silti asiat käytiin huolellisesti läpi.

Anna mulle tähtitaivas...

The Mountain from TSO Photography on Vimeo.

Henkeäsalpaavan kaunista kuvaa El Teide -vuorelta.

Luonnonhäiriköt tekevät karhustakin julkimon

Piti nielaista aamiaisjugurttia toiseenkin kertaan, kun huomasin Aamulehdestä jutun Soinin kunnan uudesta julkimosta, kesystä karhusta. Sitä ihmetellään ihan porukalla ja sille kannetaan korppuja ja muuta ruokaa. Se antaa jopa koskettaa. Siis voi herra jumala, ihmisiltä on kadonnut maalaisjärki.

Karhu on peto, erittäin arvaamaton saalistaja. Oikeasti se on aivan erilainen kuin marmeladia kinuava karhuherra Baddington tai hinajaa heruttava Nalle Puh. Ihmiset ovat jopa vieneet lapsiaan kuvattavaksi karhun luo. Ääliöt, toivottavasti mitään kauheuksia ei satu.

Ihminen vieraantuu enemmän ja enemmän luonnosta. Toisaalta sitä tuhotaan ja raiskataan armotta, toisaalta kaikki halutaan suojella eikä mihinkään saa koskea, toisaalta sen odotetaan käyttäytyvän sivistyneesti, petojenkin. Ilmeisesti metsissä on k-marketteja, joista karhut ja sudet hakevat suojakaasuun pakatun sikanautajauhelihansa. Mistäs muualta se liha voisikaan tulla, metsässähän on vain marjoja ja sieniä, sellasta vegesafkaa you know.

Itsekkäistä Ihmisistä on tullut luonnonhäiriköitä. Kuten alueen riistapäällikkö Jarkko Nurmi jutussa toteaa: "Tällä kertaa kertaa ei missään nimessä voida puhua häirikkökarhusta vaan häirikköihmisistä. Ruokkimalla karhunpentua siitä koulutetaan häirikkökarhua".

Mielenkiintoinen ilta haulikkoammunnan starttikurssilla

Osallistuin Kokkovuoren ampumaradalla järjestetylle starttikurssille, koska tarkoituksenani on aloittaa ampumataitoa ylläpitävä harjoittelu savikiekkoja hajottamalla. Itse harrastan metsästystä, mutta radalla en aiemmin ole käynyt ampumassa. Rutiinien opettelu aivan perusteista alkaen oli siis mielestäni järkevää.

Ilta oli mielenkiintoinen ja opastajat asiantuntevia. Sain ammunnan aikana paljon palautetta, jonka avulla suoritusta pystyi hiomaan. Ampujiahan tuolla kurssilla ei pyritä tekemään, vaan tarkoituksena on kertoa perusteet turvallisesta ratatoiminnasta ja aseenkäsittelystä. Illan aikana ammuin kurssin hintaan kuuluneet 25 laukausta, lisäksi ostin toiset 25. Laukausten määrä yhdelle illalle oli vähintääkin riittävä.

Itselleni jäi positiivinen kuva henkilöistä ja kurssin sisällöstä. Jos savikiekkoammunta kiinnostaa, suosittelen osallistumaan Kokkovuoren starttikurssille. Tämän jälkeen uskallan varmasti osallistua ampumaradan yleisille harjoitusvuoroille.

On kevät, on juhla!