Vähemmän kuin osiensa summa

Kun ensimmäisiä huhuja, että Lou Reed ja Metallica saattaisivat yhdistää voimansa levytyksen muodossa, olin varovaisen toiveikas. Luvassa olisi varmasti huomiota herättävä teos. Little did I Know.

Monelle tämä yhdistelmä on suoraan KP:tä (kuuntelematta paskaa), itse kyllä oikeasti yritin. Yritin monta kertaa mutta minulle tämä vain ei toimi, kuten ei useimmalle muillekaan. Mutta voisiko tätä ajatella toisinpäin? Miten moni bändi uskaltaa oikeasti tehdä jotain tuollaista, välittämättä yhtään kenenkään mielipiteistä? Tekikö Metallica sittenkin vain taiteellisesti uskomattoman rohkean kokeilun? Omat johtopäätelmäsi tuotoksesta voi tehdä www.loureedmetallica.com -sivustolla, jossa voit kuunnella levyä.

Onneksi internetin irvileuat ovat keksineet tästä jotain hyvääkin. Alla muuta esimerkki mitä muita vaihtoehtoja Metallicalla olisi ollut.

GramTallica (Metallica ja Simpsonien vaari):


IrwTallica (Irwin ja Metallica):

Tarot – Miksi tehdä uutta, kun voi tehdä vanhaa?

Kai tässä pitäisi pomppia riemusta kattoon, repiä paita keskustorilla ja hypätä humalassa suihkulähteeseen. Tarotilla menee nyt lujemmin kuin koskaan ja varmasti täysin ansaitusti. En tiedä ainakaan Suomen rockhistoriassa toista bändiä, joka on jaksanut tehdä yhtä paljon pohjatyötä menestyksensä eteen.

Aloin kuunnella bändiä 90-luvun alkupuolella. Tarot oli taiteellisesti periksiantamaton ja kunnianhimoinen bändi, jotain aivan muuta kuin radioissa soineet pörröisen pehmoiset grunge-rypistykset. Jostain syystä sen melodiset heavyrallit eivät kuitenkaan uponneet suureen yleisöön.

Lopulta menestystä alkoi tulla, kun linjaa muutettiin helpommaksi, massoille paremmin uppoavaksi. Onko kyseessä pelkästään hyvä vai huono asia, sitä on hankala yksioikoisesti määritellä. Hyvä että menestystä viimein tulee, harmi että ilmaisussa on tehty jonkin verran (minua) häiritseviä kompromisseja. Sanottakoon kuitenkin uudemmista levytyksistä, että vuonna 2006 julkaistu Crows Fly Back on bändin yksi parhaimmista tuotoksista.

Uusin Tarot-julkaisu on uusintaversio 25 vuotta sitten julkaistusta Spell of Iron -levystä. Totuuden nimissä olen kuullut siitä vain tämän yllä olevan Wings of Darkness -biisin, joten mielipiteeni on vain sen biisin varassa. En ole kuulemastani kovin innoissani. Korva on tottunut vanhaan versioon, eikä uusi sliipattu ja tasoiteltu sovitus pärjää vanhalle rosoisemmalle vedolle.

Ymmärrän kyllä, että bändillä oli kova halu tehdä vanha klassikkolevy uusiksi paremmilla soundeilla ja isommalla budjetilla. Mutta ehkäpä levystä tuli klassikko juuri niiden "puutteiden" takia. Aina ei kannata mennä korjaamaan sitä mikä ei edes ole rikki. Miksi tehdä vanhaa, kun voi tehdä myös uutta?


Lisää Tarotin live kuvia täältä