Aika aikaansa kutakin. Tämä oli nyt tässä. Sen pituinen se.
Pohdiskelin lopettamista muutamia kuukausia ja juuri nyt se tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta. Ai miksikö? No, tähän minut ajettiin. Huomasin joutuneeni tilanteeseen, jossa jokaisen tekstin kohdalla piti analysoida liikaa. Piti miettiä, että kerronko tässä nyt omia kuulumisiani ja haluaako joku oksentaa sähköpostiini/ facebook-tiliini palautetta kera omien tulkintojensa.
Tämä ei siis enää palvele alkuperäistä tarkoitustaan ja on keksittävä muuta. Harmi, sillä olin kovin kiintynyt tähän turhanpäiväiseen "postaukseen" ja omaan lapsekkaaseen analysointiini. Lopettaminen ei tunnu helpottavalta päätökseltä, vaan päinvastoin raskaalta ja surulliselta. Tämä oli minulle tärkeä kanava.
Lopuksi vielä vetoomus teille, jotka teitte lopettamisen mahdolliseksi: antakaa minun, Herran tähden, olla nyt rauhassa. Te voititte.
