Luontokuvausta keittiön ikkunasta, osa III: lokit ja niiden pesueet

Joihinkin asioihin sitä jää jotenkin koukkuun. Haava ei saa parantua rauhassa kun sitä rahkaa on mukava rapsuttaa, viinikumeja on mukava mussuttaa kirjaa lukiessa vaikkei ne kovin herkullisia olekaan. Näin on käynyt minun luontokuvausta keittiön ikkunasta -projektilleni.

Olen aiempina vuosina seuraillut, miten lokit pesivät vastapäisen talon katolla ja sitten opettavat poikasiaan maailman tavoille. Syöttämistä, kirkumista ja lopulta lentoon opettelua. Nyt päätin ikuistaa niiden touhuja muistikortille. Maltan tuskin odottaa loppukesän lentotunteja.

Luontokuvausta keittiön ikkunasta, osa II

Kuten aiemminkin olen todennut, keittiön ikkuna on loistava laiskan miehen kyttäyskojun luukku kaupunkiluontoon. Kahvi on lämmintä ja taatusti tuoretta, eikä ulkona paukkuva pakkanen (-21 astetta) pure sormenpäitä tunnottomiksi.

Seurailin tuttuja variksia reilun puolituntisen objektiivin läpi. Oudon koukuttavaa.

Luontokuvausta keittiön ikkunasta

Luontokuvaus ei ole koskaan ollut minun kupilliseni teetä. Varsinkaan sen jälkeen, kun tutustuin aiheeseen kuuntelemalla kokeneiden luontokuvaajien kertomuksia kuvaustilanteista. Käytännössä suurin osa niistä on jollakin tavalla järjestettyjä/ lavastettuja. Esimerkki: pistetään siemeniä tai muuta ruokaa paikkaan johon halutaan elukan menevän, laitetaan kamera jalustalle ja sommitellaan kuva, kiinnitetään kameraan radiolaukaisin ja mennään näköetäisyyden päähän istuskelemaan retkijakkaralle juomaan termospullosta lämmintä kahvia.

Tätä samaa kuvaustapaa sovelsin, kun seurailin keittiön ikkunasta pihan puussa viihtyvää varista. Tosin itse istuin sisällä lämpimässä, eikä kahvini ollut seisonut termospullossa. Se oli tuoretta, juuri valmistunutta Juhla Mokkaa.

Variksen liikkeet ja syöksyily on mielenkiintoista seurattavaa. Kuvatessa tosin kaipasin pidempää polttoväliä, 200 mm oli tarkoitukseen turhan lyhyt. Vielä kun osaisi ottaa niitä hienoja luontokuvia.