Kuntotestit menivät hienosti

PV:n kuntotestit Ratinan stadionilla on nyt suoritettu ja voin olla tyytyväinen. Vaikka jalat ovat vielä vähän reistailleet (tällä hetkellä erityisesti oikea lonkka), sain vedetyksi cooper-testissäkin peräti 3 000 metriä. Se on aika hyvä tulos nykyisille juoksumäärille. Tavoite oli 2 600 ja 2 800 metrin välissä.

Myös lihaskuntoa mittaava osuus oli kokonaisuudessaan kiitettävää tasoa.

Nykyinen taso on nyt siis mitattu ja tulos on todettu hyväksi. Pääsi helpotuksen huokaus, koska kilometrejä ei ole kertynyt kovinkaan paljoa viime kuukausina. Tästä on hyvä jatkaa kunnon rakentamista kesän juoksutapahtumiin.

Aloittelijat rinteessa: täydellinen laskettelupäivä Ellivuoressa

Täydellinen päivä rinteessä. Jostain kumman syystä Ellivuoren rinteet olivat lähes tyhjiä vaikka ilma oli täydellinnen ja rinteet huippukunnossa.

Tällaiselle aloittelevalle lumilautailijalle tämä oli vain hyvä asia, yöllä satanut lumi teki laskemista puhdasta nautintoa. Ei ollut ruuhkia, eikä hissijonoja, ei myöskään tarvinnut pelätä, että joku laskee päälle. Tuntui, että tänään tapahtui sellainen "iso naksahdus" ja lumilautailu alkoi sujua oikein mukavasti.

Kokeilin taas iPhonessani olevaa Microsoftin Photosynth sovellusta ja alla pari kuvaa. Toinen jpg-kuvana ja toinen pyöriteltävänä panoraamana.

Näkymä Hotellin rinteen päältä:

Näkymä Vanha Elli -rinteen päältä:

Pakkasella juostaan pakkasessa

Talvijuoksukausi on menossa. Hankaluuksiakin on matkalla ollut, flunssaa, pientä kipuilua jaloissa, pakkasta ja niin edelleen. Viimeinen kokonainen juoksukuukausi on ollut Joulukuu. Tammi- ja helmikuussa on aina ollut jotain, joka on aiheuttanut noin viikon tauon juoksemiseen.

Jotkut juoksun harrastajat ovat sitä mieltä, ettei pakkasessa voi juosta. Itse ajattelen, että pakkasella juostaan pakkasessa. Kaikki on kiinni pukeutumisesta ja varsinkin siitä, ettei pue liikaa. Tänä talvena on jäänyt muutama lenkki tekemättä pakkasen takia. Joku raja minullakin siis on ja se raja menee noin -20 asteen kohdalla. Kovin pakkanen, jolloin olen käynyt juoksemassa, on ollut -20,5 astetta. Hommasin naaman suojaksi fleece-kypärähupun ja sen turvin olen muutaman lenkin heittänyt.

Talven selkä alkaa kuitenkin pikkuhiljaa taittua ja valo lisääntyy. Suunnittelen jo kevään ensimmäistä puolimaratonia. Harmi vain, etten tänäkään vuonna pääse HCR:n tunnelmaa haistelemaan. Pitänee tyytyä Lempäälässä juostavaan Ideapark-juoksuun. Paljon on kuitenkin vielä kilometrejä edessä ennen seuraava juoksutapahtumaa.

Lumilautailemaan vanhemmalla iällä

Kuulostaa hankalalta. Laskettelunopettaja kehottaa liukumaan ensin takakantilla rinnettä alaspäin, sitten varovasti painoa vasemmalle jalalle, ja kun lauta alkaa kääntyä, siirrät painoa etukantille. Paino täytyy säilyttää koko ajan etujalalla. Ja hankalaahan se aluksi onkin, kaatuminen seuraa toistaan, kunnes vähitellen alkaa löytyä se punainen lanka. Ensimmäinen onnistunut kääntyminen tuo mahtavan onnistumisen tunteen.

Varmasti kymmenen vuotta olen hautonut ajatusta lumilautailun aloittamisesta. Olen pitänyt itseäni liian vanhana jo kaksikymppisenä ja joka vuosi aloittaminen on jäänyt ikään vedoten. Nyt viimein ajattelin (vaimon avustuksella), että ensi vuonna olen taas vuoden vanhempi. On pakko toimia nyt.

Rinteessä huomasin, että jännitin ikääni aivan turhaan. En ole vanha, oikeastaan olen nuori. Nuori kolmekymppinen nuorekkaiden viisikymppisten joukossa. Kukaan ei naura kaatumisille, koska kaikki ovat käyneet läpi saman alkuvaiheen kiirastulen: halu on paljon suurempi kuin taitotaso.

Aloittamista helpotti huomattavasti Ellivuoren osaavat välinevuokraajat ja laskettelunopettaja. Oikeanlaiset varusteet ja kärsivällistä opettamista rinteessä. Neuvoja tuli kirjaimellisesti kädestä pitäen. Tästä on hieno jatkaa, lautailusta on tulossa uusi harrastus juoksemisen oheen.

Välillä hieman helpompi lenkki

Pitkästä aikaa juokseminen tuntui irtonaiselta ja mukavalta. Aivan lenkin alkuvaiheissa tuntui oikeassa polvessa pientä vihlontaa, mutta reilun kilometrin jälkeen sekin hävisi. Koin jopa pientä vauhdin hurmaa, mutta kun tarkistin lenkin tietoja Endomondosta, en ollutkaan erityisen nopea. Vauhdillisesti tämä olikin perusjunnausta.

Nyt on pidettävä pää kylmänä ja koettaa malttaa juosta vain kolme kertaa viikossa vaikka mieli teksi useammin. Josko jalkavaivat alkaisivat viimeinkin helpottaa. Juoksun lisäksi olenkin alkanut uimaan. Se toimii mukavana uutena harjoittelumuotona, eikä rasita kuitenkaan jalkoja.

Harmia aiheutti ainoastaan Endomondon sykemittaus, se ei toiminut. Sain sykevyön ja ANT+ -anturin lahjaksi, mutta silti harmittaa siihen laitettu raha. Aivan halpa se ei ole, silti sen toiminta on ollut epävarmaa jo jonkin aikaa. Milloin iPhone ei muka tue lisälaitetta, milloin mittaaminen loppuu kesken lenkin ja nyt viime aikoina se ei mittaa ollenkaan.

Perusjunnausta tai ei, oli mukava juosta ilman isompia vaivoja.

Valo voittaa mielikuvituksen

Aamu nevan reunalla. Hämärässä luonto näyttää taianomaiselta, kunnes valo voittaa mielikuvituksen.

Vaikka kanalintuja ei näy mailla, ei halmeilla, aamu on hieno. Kuulun ilmeisesti siihen pieneen metsästäjäryhmään, joka saa saalista todella harvoin. Aikainen herätys ei silti tunnu turhalta, auringonnousu on uskomattoman kaunis. Ja aamukahvi parempaa kuin aikoihin.

Pohdintoja juoksemisesta, jalkakivuista ja uusista tavoitteista

Ensimmäisestä puolimaratonista on nyt kulunut melkein viikko. Oikean jalan polvi on edelleen kipeä, enkä ole pystynyt tekemään mitään. Jopa kävely on hankalaa. On turhauttavaa vain istuskella sohvalla ja kerätä kulutettavaa vyötärön ympärille.

Jalkoja on kuitenkin lepuutettava, kipeällä polvella juokseminen varmasti kostautuu jatkossa. Nyt kun tiedossa ei ole juoksutapahtumia, on maltettava mielensä. Hankalaa se kyllä on.

Edessä on myös uusien juoksukenkien hankinta. Olen kuullut paljon kehuja Karhun kengistä ja ajattelin hankkia seuraavaksi sellaiset. Voi olla, että nykyiset jalkineet eivät sopineet jaloilleni ja sitkeiden jalkavaivojen syyt löytyvät niistä.

Urheilukaupan myyjä kyllä tutki askellustani, totesi sen neutraaliksi ja suositteli nykyisiä kenkiä. Silti pieni epäilyksen siemen jalkineita kohtaan itää mieleni sopukoissa. Voihan tietysti olla, ettei juokseminen vaan sovellu anatomialleni. Ja sehän söisi miestä rotanlailla.

Mitä sitten tulevaisuudessa?

Tavoiteaikani puolimaratonille alittui kirkkaasti. Ensi kevään/ kesän aikana on saavutettava seuraavat asiat: jalkavaivoista on päästävä eroon, puolimaratonin tavoiteaika 1 h 30 min, puolimaratoneja on juostava kaksi ja loppukesänä edessä on sitten se maraton.

Siinä se on, nyt se tuli sanottu julkisesti: maraton. Sille koetukselle en edes aseta tavoiteaikaa, ainoa tavoite on juosta se läpi. Ja nimenomaan juosta, ei kävellä.

Lauantaiaamuna käyn lintumetsällä, toivottavasti sunnuntaina kevyellä lenkillä.

Pimeän pelkoa ja aamukahvia teerimetsällä

Saalistajat väijyvät suon reunalla.

Kyllä, olen jo aikuinen mies, eivätkä aikuiset miehet pelkää pimeää. Eipä. Ainakin minä pelkään ja varsinkin jos olen yksin keskellä korpea, ison nevan äärellä.

Metsäkanalintukausi on hyvässä vauhdissa. Minäkin olen aamuisin vääntäytynyt suon laitamille odottelemaan teeriä. Jotenkin siinä pimeässä yksin seisoskellessa tuntuu, että joku muukin lihansyöjä kyttää saalista, minua. Kaikki äänet tuntuvat uhkaavilta, selän takana on karhu hyökkäämässä kimppuun. Vähintäänkin se on susi. Tai kummituszombi.

Mutta kun valo lisääntyy ja luonto heräilee, huolet on pois pyyhitty. Luonto on kaunista, heräilevät linnut pyrähtelevät eikä saamatta jäänyt saalis harmita. Kaivan repusta termospullon, aamukahvi ja eväsleipä.

Ilmoittautuminen suoritettu Tampereen puolimaratonille

Nyt olen sitten ilmoittautunut Tampereen puolimaratonille. Saa nähdä miten miehen käy, reilut pari kuukautta kun on mennyt todella vähillä kilmetreillä jalkakipujen vuoksi. Ainahan tuon matkan saa juostua läpi, vaan mikä on sitten aika. Tavoitteena on alittaa kahden tunnin raja.

Eniten jännitystä aiheuttaa pelko, että muut juoksijat ovat oikeita mailereita ja minä yksinäni juoksentelen siellä joukon hännillä kahden tunnin rajalla. Se vasta olisi noloa ja varmasti viimeinen isku juoksuharrastuksen jatkolle.

Toisaalta voitto on jo itsessään se, että juoksen matkan ylipäätään läpi. Jalkavaivat ovat olleet sen verran kovia, että usko ja motivaatio ovat olleet kovalla koetuksella.

No, tähän kaikkeen saadaan selvyys viikon kuluttua.

Mielenkiintoinen ilta haulikkoammunnan starttikurssilla

Osallistuin Kokkovuoren ampumaradalla järjestetylle starttikurssille, koska tarkoituksenani on aloittaa ampumataitoa ylläpitävä harjoittelu savikiekkoja hajottamalla. Itse harrastan metsästystä, mutta radalla en aiemmin ole käynyt ampumassa. Rutiinien opettelu aivan perusteista alkaen oli siis mielestäni järkevää.

Ilta oli mielenkiintoinen ja opastajat asiantuntevia. Sain ammunnan aikana paljon palautetta, jonka avulla suoritusta pystyi hiomaan. Ampujiahan tuolla kurssilla ei pyritä tekemään, vaan tarkoituksena on kertoa perusteet turvallisesta ratatoiminnasta ja aseenkäsittelystä. Illan aikana ammuin kurssin hintaan kuuluneet 25 laukausta, lisäksi ostin toiset 25. Laukausten määrä yhdelle illalle oli vähintääkin riittävä.

Itselleni jäi positiivinen kuva henkilöistä ja kurssin sisällöstä. Jos savikiekkoammunta kiinnostaa, suosittelen osallistumaan Kokkovuoren starttikurssille. Tämän jälkeen uskallan varmasti osallistua ampumaradan yleisille harjoitusvuoroille.