Kuulostaa hankalalta. Laskettelunopettaja kehottaa liukumaan ensin takakantilla rinnettä alaspäin, sitten varovasti painoa vasemmalle jalalle, ja kun lauta alkaa kääntyä, siirrät painoa etukantille. Paino täytyy säilyttää koko ajan etujalalla. Ja hankalaahan se aluksi onkin, kaatuminen seuraa toistaan, kunnes vähitellen alkaa löytyä se punainen lanka. Ensimmäinen onnistunut kääntyminen tuo mahtavan onnistumisen tunteen.
Varmasti kymmenen vuotta olen hautonut ajatusta lumilautailun aloittamisesta. Olen pitänyt itseäni liian vanhana jo kaksikymppisenä ja joka vuosi aloittaminen on jäänyt ikään vedoten. Nyt viimein ajattelin (vaimon avustuksella), että ensi vuonna olen taas vuoden vanhempi. On pakko toimia nyt.
Rinteessä huomasin, että jännitin ikääni aivan turhaan. En ole vanha, oikeastaan olen nuori. Nuori kolmekymppinen nuorekkaiden viisikymppisten joukossa. Kukaan ei naura kaatumisille, koska kaikki ovat käyneet läpi saman alkuvaiheen kiirastulen: halu on paljon suurempi kuin taitotaso.
Aloittamista helpotti huomattavasti Ellivuoren osaavat välinevuokraajat ja laskettelunopettaja. Oikeanlaiset varusteet ja kärsivällistä opettamista rinteessä. Neuvoja tuli kirjaimellisesti kädestä pitäen. Tästä on hieno jatkaa, lautailusta on tulossa uusi harrastus juoksemisen oheen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti