Pohdintoja juoksemisesta, jalkakivuista ja uusista tavoitteista

Ensimmäisestä puolimaratonista on nyt kulunut melkein viikko. Oikean jalan polvi on edelleen kipeä, enkä ole pystynyt tekemään mitään. Jopa kävely on hankalaa. On turhauttavaa vain istuskella sohvalla ja kerätä kulutettavaa vyötärön ympärille.

Jalkoja on kuitenkin lepuutettava, kipeällä polvella juokseminen varmasti kostautuu jatkossa. Nyt kun tiedossa ei ole juoksutapahtumia, on maltettava mielensä. Hankalaa se kyllä on.

Edessä on myös uusien juoksukenkien hankinta. Olen kuullut paljon kehuja Karhun kengistä ja ajattelin hankkia seuraavaksi sellaiset. Voi olla, että nykyiset jalkineet eivät sopineet jaloilleni ja sitkeiden jalkavaivojen syyt löytyvät niistä.

Urheilukaupan myyjä kyllä tutki askellustani, totesi sen neutraaliksi ja suositteli nykyisiä kenkiä. Silti pieni epäilyksen siemen jalkineita kohtaan itää mieleni sopukoissa. Voihan tietysti olla, ettei juokseminen vaan sovellu anatomialleni. Ja sehän söisi miestä rotanlailla.

Mitä sitten tulevaisuudessa?

Tavoiteaikani puolimaratonille alittui kirkkaasti. Ensi kevään/ kesän aikana on saavutettava seuraavat asiat: jalkavaivoista on päästävä eroon, puolimaratonin tavoiteaika 1 h 30 min, puolimaratoneja on juostava kaksi ja loppukesänä edessä on sitten se maraton.

Siinä se on, nyt se tuli sanottu julkisesti: maraton. Sille koetukselle en edes aseta tavoiteaikaa, ainoa tavoite on juosta se läpi. Ja nimenomaan juosta, ei kävellä.

Lauantaiaamuna käyn lintumetsällä, toivottavasti sunnuntaina kevyellä lenkillä.

Omin käsin onneen

Handmade Portraits: Liberty Vintage Motorcycles from Etsy on Vimeo.

Ensimmäinen virallinen puolimaraton

Nyt se on sitten juostu, ensimmäinen virallinen puolimaraton aikaan 1.40.01 (nettoaika 1.39.49). Saavutettuun loppuaikaan on pakko olla erittäin tyytyväinen, tavoitteenahan oli vain alittaa kahden tunnin raja. Tämä oli voitto jalkavaivoista, joita on jatkunut kesäkuun loppupuolelta.

Tampereen puolimaraton oli oikein mukava tapahtuma ja reitti mielenkiintoinen, kiertelihän se ympäri kaupunkia. Reitti oli mukavan vaihteleva, hyvin merkitty ja opastajia/ liikenteenohjaajia oli sen varrella riittävästi.

Juoksu käynnistyi osaltani vauhdikkaasti. Hieman ennen puoliväliä säihkähdin aloittaneeni liiankin lujaa ja koetin tasoittaa juoksuvauhtia. Oikean jalan polvi ja nilkka oireilivat hieman, onneksi eivät kipeytyneet sen pahemmin. Seuraava säikähdys tuli viidentoista kilometrin kohdalla, olin juonut urheilujuomaa edellisellä huoltopisteellä ja vatsassa tuntui paisuvan sellainen pallo, joka pyrki yläkautta ulos. Onneksi pahoinvointi meni nopeasti ohi, eikä suuresti vaikuttanut loppuaikaan.

Kovempaa en yksin kertaisesti pystynyt juoksemaan ja aikaan olen todella tyytyväinen. Endomondosta voi katsella reittiä ja väliaikojani. Tästä on mukava jatkaa, motivaatiota sain rutkasti lisää.

Alla kuvia juoksusta, kuvaajana Johanna Pitkänen.

Alkulämmittelyjumppa herätti lähinnä hilpeyttä. (Kuva: Johanna Pitkänen)

Where is Waldo? Ensimmäiset parisataa metriä. Reitti meni Finlaysonin alueen läpi. (Kuva: Johanna Pitkänen)

Ensimmäiset parisataa metriä takana. Vielä naurattaa. (Kuva: Johanna Pitkänen)

Koskipuisto, Hämeen silta. Melkein puolivälissä ja tajusin juuri näillä paikkeilla aloittaneeni melko rivakasti. (Kuva: Johanna Pitkänen)

Maalissa, loppuaika 1.40.01 nettoaika 1.39.49. (Kuva: Johanna Pitkänen)

Helppohan se on nyt tuulettaa. (Kuva: Johanna Pitkänen)

Kaikki osallistujat saivat mitalin. (Kuva: Johanna Pitkänen)

Tuhka tuuleen

Muistatko vielä Eyjafjallajökull-tulivuoren, jonka takia lentoliikenteen tiedottajat, noh, ripottelivat tuhkaa hiuksiinsa keväällä 2010? Sean Stiegemeier kuvasi tulivuoresta tyylikkään timelapse-videon.

Pimeän pelkoa ja aamukahvia teerimetsällä

Saalistajat väijyvät suon reunalla.

Kyllä, olen jo aikuinen mies, eivätkä aikuiset miehet pelkää pimeää. Eipä. Ainakin minä pelkään ja varsinkin jos olen yksin keskellä korpea, ison nevan äärellä.

Metsäkanalintukausi on hyvässä vauhdissa. Minäkin olen aamuisin vääntäytynyt suon laitamille odottelemaan teeriä. Jotenkin siinä pimeässä yksin seisoskellessa tuntuu, että joku muukin lihansyöjä kyttää saalista, minua. Kaikki äänet tuntuvat uhkaavilta, selän takana on karhu hyökkäämässä kimppuun. Vähintäänkin se on susi. Tai kummituszombi.

Mutta kun valo lisääntyy ja luonto heräilee, huolet on pois pyyhitty. Luonto on kaunista, heräilevät linnut pyrähtelevät eikä saamatta jäänyt saalis harmita. Kaivan repusta termospullon, aamukahvi ja eväsleipä.

Ilmoittautuminen suoritettu Tampereen puolimaratonille

Nyt olen sitten ilmoittautunut Tampereen puolimaratonille. Saa nähdä miten miehen käy, reilut pari kuukautta kun on mennyt todella vähillä kilmetreillä jalkakipujen vuoksi. Ainahan tuon matkan saa juostua läpi, vaan mikä on sitten aika. Tavoitteena on alittaa kahden tunnin raja.

Eniten jännitystä aiheuttaa pelko, että muut juoksijat ovat oikeita mailereita ja minä yksinäni juoksentelen siellä joukon hännillä kahden tunnin rajalla. Se vasta olisi noloa ja varmasti viimeinen isku juoksuharrastuksen jatkolle.

Toisaalta voitto on jo itsessään se, että juoksen matkan ylipäätään läpi. Jalkavaivat ovat olleet sen verran kovia, että usko ja motivaatio ovat olleet kovalla koetuksella.

No, tähän kaikkeen saadaan selvyys viikon kuluttua.

Happiness is... Onni on...

Hershey's! Onneksi tätä mahtavaa herkkua saa nykyään citymarketeista.

Joskus se kulkee, joskus ei

Viime sunnuntaina minulta pääsi vahingossa puolimaratoni. Kyllä, ihan vahingossa pääsi.

Edellisestä pitkästä lenkistä (n. 15–17 km) oli kulunut jo muutama kuukausi. Jalat eivät vain yksinkertaisesti toimineet ja kivut hankaloittivat jopa kävelyä. Pari päivää aiemmin jouduin jopa keskeyttämään lenkkini noin viiden kilometrin kohdalla, kun oikean jalan kantapää ja reidet kipeytyivät.

Lauantaina ei sitten kipuja juurikaan ollut, joten päätin kokeilla sunnuntaina pidempää lenkkiä Buranan avulla. Pitkästä aikaa. En asettanut mitään kilometrimääriä, ajattelin vain juosta sen verran kuin helpohkosti irtoaa. Ja tuntui irtoavan. Kun palasin kotirapun eteen ja vilkaisin Endomondon mittaamia kilometrejä, hämmästyin. Puolimaraton ja vielä alle kahden tunnin.

Nyt se on sitten tehty, tosin epävirallisesti. Virallisesti teen sen Tampereen puolimaratonilla 25.9. Siihen asti pidän lenkit lyhyinä ja varon kipeyttämästä jalkoja. Ainakin ostan kasan Buranoita.

Arkistojen kätköistä: lavalla Leningrad Cowboys

Leningrad Cowboys, aikoinaan Sleepy Sleepersistä syntynyt yhtye, soittaa pääasiassa rockin klassikkoja asenteella. Pilkettä on silmäkulmassa, eikä ryppyotsaisten rockpoliisien kannata vaivautua paikalle.

Lisää Leningrad Cowboysien livekuvia täältä




Lisää Leningrad Cowboysien livekuvia täältä

Ikuisuusprojekti: kuvia Suomen kirkoista

Aitolahden vanha kirkko

Sain viimeinkin aloitettua todellisen ikuisuusprojektin. Avasin sivut, jonne kerään kuvia suomalaisista evankelisluterilaisista kirkoista. Tämä on projekti, jota olen hautonut päässäni jo useita vuosia. Nyt vasta sain aloitettua tämän "kirkkobongauksen".

Kuvaan siis kirkkoja ympäri Suomea ja lisään kuvat sitä mukaa galleriaan, tällä hetkellä kuvattuja kirkkoja on vasta 32. Kuvat ovat tietenkin myytävänä ja niitä voi kysellä sähköpostilla: pitkanen.pasi(at)gmail.com.

Kuvat löytyvät osoitteesta http://suomenkirkkoja.villipoika.net/.