Päivän paras hetki, se kun riisun lenkkikengät jaloista. Endorfiinit valtaavat koko kehon, kädet tärisevät, takareisiä lämmittää, hiki valuu. Työhuolet eivät sillä hetkellä paina, mielessä on vain venyttely ja suihku ja hyvä olo.
Pääsiäinen lähestyy. Tuhannet pääsiäispuput joutuvat jälleen antamaan kalleimman uhrin meidän edestämme. Kuolemallaan he vapauttavat meidät vuosi toisensa jälkeen nauttimaan siitä, mikä meille on tärkeää.
Uskomattoman hieno, palkintojakin voittanut Sam O'Haren video New Yorkista. En normaalisti innostu efektikuvista, mutta tässä "tilt shift" toimii hienosti, oikea kaupunki näyttää aivan pienoismallilta.
Viikkoni tiivistettynä muutamaan kuvaan. On terapeuttista pohtia välillä omaa arkista puuhastelua kuvien avulla. Yllättävän paljon ruokaa ja mielihyvän hakemista, vähemmän työhön liittyviä. Voisiko se kertoa jotain minusta tai työstäni?
Kai tässä pitäisi pomppia riemusta kattoon, repiä paita keskustorilla ja hypätä humalassa suihkulähteeseen. Tarotilla menee nyt lujemmin kuin koskaan ja varmasti täysin ansaitusti. En tiedä ainakaan Suomen rockhistoriassa toista bändiä, joka on jaksanut tehdä yhtä paljon pohjatyötä menestyksensä eteen.
Aloin kuunnella bändiä 90-luvun alkupuolella. Tarot oli taiteellisesti periksiantamaton ja kunnianhimoinen bändi, jotain aivan muuta kuin radioissa soineet pörröisen pehmoiset grunge-rypistykset. Jostain syystä sen melodiset heavyrallit eivät kuitenkaan uponneet suureen yleisöön.
Lopulta menestystä alkoi tulla, kun linjaa muutettiin helpommaksi, massoille paremmin uppoavaksi. Onko kyseessä pelkästään hyvä vai huono asia, sitä on hankala yksioikoisesti määritellä. Hyvä että menestystä viimein tulee, harmi että ilmaisussa on tehty jonkin verran (minua) häiritseviä kompromisseja. Sanottakoon kuitenkin uudemmista levytyksistä, että vuonna 2006 julkaistu Crows Fly Back on bändin yksi parhaimmista tuotoksista.
Uusin Tarot-julkaisu on uusintaversio 25 vuotta sitten julkaistusta Spell of Iron -levystä. Totuuden nimissä olen kuullut siitä vain tämän yllä olevan Wings of Darkness -biisin, joten mielipiteeni on vain sen biisin varassa. En ole kuulemastani kovin innoissani. Korva on tottunut vanhaan versioon, eikä uusi sliipattu ja tasoiteltu sovitus pärjää vanhalle rosoisemmalle vedolle.
Ymmärrän kyllä, että bändillä oli kova halu tehdä vanha klassikkolevy uusiksi paremmilla soundeilla ja isommalla budjetilla. Mutta ehkäpä levystä tuli klassikko juuri niiden "puutteiden" takia. Aina ei kannata mennä korjaamaan sitä mikä ei edes ole rikki. Miksi tehdä vanhaa, kun voi tehdä myös uutta?
Kuukauden se kesti, aurinkoenergia jonka latasin akkuihini talvilomalla. Kaikki asiat näyttivät hienoilta ja positiivisilta. Nyt ei meinaa jaksaa, energiatasot ovat aivan nollissa, töissä on vaikeuksia selviytyä päivä loppuun asti. Ainoa jaksamista lisäävä asia on iltaisin suoritettu juoksulenkki.
Juoksu onkin mennyt ihan kelvollisesti, polvet eivät enää kauheasti kipeydy ja kilometrejä karttuu, tosin hitaasti mutta varmasti. Lyhyemmät, hidasvauhtisemmat lenkit ja venyttely suorituksen jälkeen ovat tuoneet helpotusta vaivoihin. Lauantaina juoksin pitkästä aikaa pidemmän lenkin ja kaikki vaikutti hyvältä; ei kipuja, pientä jäykkyyttä kuitenkin.
Juokseminen helpottuu, toivottavasti myös työssäjaksaminen.