21.10.2011

Herra jumala, mitä sieltä oikein tulee?

Kyllä on mielensä pahoittajilla ollut hommia kerrakseen. Viimeisimpänä mielensäpahoittamiskohteena on mtv3:n jääkiekkoteamin televisiomainos. Että oikein sotaa leikkivät, ja että makaaberia on, eikä mitenkään voi yhdistää urheiluun tätä.

Pitäisikö laittaa Joulupukin toivelistaan vaikka löysempi pipo. Kaikkea ei tarvitse ottaa aina niin vakavasti. Maailma näyttäytyy paljon valoisampana, kun joka paikasta ei etsi uhkaavia asioita. Maailma ei lopu, eivätkä lapset kasva kieroon. Yksi televisiomainos ei sitä voi aiheuttaa.

Että lepo vaan ja katse oikeaan päin.

19.10.2011

Eat, Learn, Move - Reppureissaajan luokkaretki

EAT



LEARN



MOVE


Toiset tanssivat, toiset kävelevät kohti kameraa, toiset syövät erilaisia ruokia. Kaipa sekin on oivallus, että mitä ihmettä, maailmassa on niin paljon kaikkea erilaista.

Mukavahan näitä Rick Merekin videoita on katsella, sen verran hyvin ne on toteutettu.


10.10.2011

Arkistojen kätköistä: lavalla Popeda

Myönnetään se heti kärkeen: en ole koskaan ollut mikään Popeda-fani. Kun muut hoilasivat ensimmäisissä teinikänneissään Kersantti Karoliinaa, Suksia tai Matkalla Alabamaan minä keskityin Smoke on the Wateriin tai Children of the Gravesiin.

Varsinaisiin suosikkeihin bändi ei kuulu vieläkään, mutta nyt kun olen nähnyt muutaman livevedon, täytyy rehellisesti myöntää että tunnelma keikalla on kohdallaan. Yleisö (yleenä juopunut) osaa kaikkien kappaleiden sanat ulkoa, bändi on taitava ja Pate osaa ottaa juhlakansan mukaan keikan hurmokseen. Bändi ja yleisö eivät ota itseään liian vakavasti.

Lisää Popedan keikkakuvia Tammerfest 2010 -keikalta




Lisää Popedan keikkakuvia Tammerfest 2010 -keikalta

4.10.2011

Valo voittaa mielikuvituksen

Aamu nevan reunalla. Hämärässä luonto näyttää taianomaiselta, kunnes valo voittaa mielikuvituksen.

Vaikka kanalintuja ei näy mailla, ei halmeilla, aamu on hieno. Kuulun ilmeisesti siihen pieneen metsästäjäryhmään, joka saa saalista todella harvoin. Aikainen herätys ei silti tunnu turhalta, auringonnousu on uskomattoman kaunis. Ja aamukahvi parempaa kuin aikoihin.




30.9.2011

Pohdintoja juoksemisesta, jalkakivuista ja uusista tavoitteista

Ensimmäisestä puolimaratonista on nyt kulunut melkein viikko. Oikean jalan polvi on edelleen kipeä, enkä ole pystynyt tekemään mitään. Jopa kävely on hankalaa. On turhauttavaa vain istuskella sohvalla ja kerätä kulutettavaa vyötärön ympärille.

Jalkoja on kuitenkin lepuutettava, kipeällä polvella juokseminen varmasti kostautuu jatkossa. Nyt kun tiedossa ei ole juoksutapahtumia, on maltettava mielensä. Hankalaa se kyllä on.

Edessä on myös uusien juoksukenkien hankinta. Olen kuullut paljon kehuja Karhun kengistä ja ajattelin hankkia seuraavaksi sellaiset. Voi olla, että nykyiset jalkineet eivät sopineet jaloilleni ja sitkeiden jalkavaivojen syyt löytyvät niistä.

Urheilukaupan myyjä kyllä tutki askellustani, totesi sen neutraaliksi ja suositteli nykyisiä kenkiä. Silti pieni epäilyksen siemen jalkineita kohtaan itää mieleni sopukoissa. Voihan tietysti olla, ettei juokseminen vaan sovellu anatomialleni. Ja sehän söisi miestä rotanlailla.

Mitä sitten tulevaisuudessa?

Tavoiteaikani puolimaratonille alittui kirkkaasti. Ensi kevään/ kesän aikana on saavutettava seuraavat asiat: jalkavaivoista on päästävä eroon, puolimaratonin tavoiteaika 1 h 30 min, puolimaratoneja on juostava kaksi ja loppukesänä edessä on sitten se maraton.

Siinä se on, nyt se tuli sanottu julkisesti: maraton. Sille koetukselle en edes aseta tavoiteaikaa, ainoa tavoite on juosta se läpi. Ja nimenomaan juosta, ei kävellä.

Lauantaiaamuna käyn lintumetsällä, toivottavasti sunnuntaina kevyellä lenkillä.