Perinteistä joulua

Joulu sujuu perinteisissä merkeissä. Haudalla käyntiä, sukulaisia ja hyvää ruokaa. Vielä ehtii muutaman päivän nauttia rauhallisesta tunnelmasta, ennen kuin arki tempaa mukaansa.

Tänä vuonna kynttilän sytyttäminen Kalevankankaan muualle haudattujen muistopaikalla oli tunteikkaampaa kuin aiempina vuosina.

Kitschiä joulua

Amerikassa kaikki on isompaa, jouluvalotkin. Luultavasti myös migreenikohtaukset.

Miracle from 34th Street - Computer Controlled Christmas Lights from Richard Holdman on Vimeo.

Are you ready to get Duffed?

Perjantain kauppareissu sai mahtavan päätöksen. Löysin Turtolan Citymarketista Simpsoneista tuttua Duff-olutta. Jouluruuhkan pään ympärille kiristämä vanne tuntui löystyvän heti, löysin rauhan sisimpääni, tunsin valon koskettavan mieltäni.

Maailma tuntuu nyt lähes täydelliseltä paikalta.

Maapallo 350 kilometrin korkeudesta

Earth | Time Lapse View from Space, Fly Over | NASA, ISS from Michael König on Vimeo.

Elämä on kuuma tomu, mutta kuolema on viileä vesi

Kulunut viikonloppu oli hyvin kaksijakoinen. Saatoimme haudan lepoon rakkaan appeni Jorin ja vietimme pari vuorokautta vaimoni sukulaisten kesken hulppeassa mökissä häntä muistellen ja muutenkin mukavia turisten. Bitter sweet, kuten Jorin elämäkin.

Jori oli pienen pitäjän arvostettu valokuvaaja ja innokas touhuaja, jolle kaikki uudet asiat olivat jännittäviä tutustumisen kohteita. Hän oli mukana kun paikallislehti Pitäjäläistä synnytettiin, hän kokeili riippuliitoa ja purjelautailua, matkusteli ympäri maailmaa, innostui yli viisikymppisenä laskettelusta, ajeli moottorikelkalla ja pärryytteli mönkijällä kun jalat eivät enää jaksaneet kävelyä. Ennen kaikkea Jori oli hellä ja huolehtivainen isä, joka koetti parhaansa mukaan huomioida perhettään työkiireiden keskellä. Aina oli aikaa kuunnella, jos jokin painoi mieltä. Kaikki pitivät Jorista ja hänen tarinoistaan.

Jori oli siis vaimoni isä. Sen lisäksi, että hän oli appeni, hän oli myös esikuvani ja oppi-isäni. En koskaan pysty samoihin tekoihin kuin hän. Heikkouksineenkin Jori kelpaa malliksi siitä miten lähes täydellinen elämä eletään: suhtaudu uusiin asioihin avoimin mielin, muista lähimmäisiä, älä lannistu vastoinkäymisistä. Kaipaan häntä ja hänen maanläheisiä näkemyksiään elämästä.

Jori kuoli ennen talvea, se oli myöhässä jo reilun kuukauden. Vasta kun saimme laskettua arkun hautaan, alkoi sataa lunta. Tuli talvi. Nyt, Jori, voit levätä rauhassa.

"Elämä on kuuma tomu, mutta kuolema on viileä vesi". -Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen

Verkkokalvon reiän laseroperointia

Muutama viikko sitten huomasin vasemmassa silmässäni harmaan, epämääräisen pilven muotoisen läiskän. Se alkoi häiritä siinä määrin, että menin optikolle näön tarkastukseen. Mikäs siinä, tarvitsinki jo uudet linssit silmälaseihini, koska televisio-ohjelmien tekstitykset tuntuivat välillä hankalilta lukea.

Tarkastuksessa optikko totesi, että tarvitsen uudet lasit. Harmaalle läiskälle hän ei löytänyt mitään syytä. Totesi, että jos asia tuntuu häiritsevältä, kannattaa käydä silmälääkärillä. Varasin ajan saman tien.

Vajaan viikon kuluttua silmälääkärin tarkastuksessa löytyi reikä verkkokalvolta. Lähete eteenpäin keskussairaalaan ja nyt vajaat kolme viikkoa myöhemmin silmäni verkkokalvon reikää on operoitu laserilla.

Harmaa, epämääräisen pilven muotoinen läiskä on edelleen vasemmassa silmässä. Nyt sen ympärille on hitsattu laserilla kuolleista soluista "valli", jonka avulla pyritään estämään reiän laajeneminen.

Vaikeinta tässä minulle on paussi kaikesta urheilusta pariksi viikoksi. Juokseminen alkoi kulkea tosi mukavasti, joten mieli halajaa lenkille. Sitä paitsi kutsu maakuntajoukkojen info-/ valintalaisuuteen tuli postissa ja nyt joudun osallistumaan tilaisuudessa järjestettäviin testeihin "kylmiltäni".

Jori Mykkänen 1944-2011

Luontokuvausta keittiön ikkunasta

Luontokuvaus ei ole koskaan ollut minun kupilliseni teetä. Varsinkaan sen jälkeen, kun tutustuin aiheeseen kuuntelemalla kokeneiden luontokuvaajien kertomuksia kuvaustilanteista. Käytännössä suurin osa niistä on jollakin tavalla järjestettyjä/ lavastettuja. Esimerkki: pistetään siemeniä tai muuta ruokaa paikkaan johon halutaan elukan menevän, laitetaan kamera jalustalle ja sommitellaan kuva, kiinnitetään kameraan radiolaukaisin ja mennään näköetäisyyden päähän istuskelemaan retkijakkaralle juomaan termospullosta lämmintä kahvia.

Tätä samaa kuvaustapaa sovelsin, kun seurailin keittiön ikkunasta pihan puussa viihtyvää varista. Tosin itse istuin sisällä lämpimässä, eikä kahvini ollut seisonut termospullossa. Se oli tuoretta, juuri valmistunutta Juhla Mokkaa.

Variksen liikkeet ja syöksyily on mielenkiintoista seurattavaa. Kuvatessa tosin kaipasin pidempää polttoväliä, 200 mm oli tarkoitukseen turhan lyhyt. Vielä kun osaisi ottaa niitä hienoja luontokuvia.

Kolmiulotteisia gif-kuvia

Törmäsin taannoin interwebissä hauskaan tekniikkaan, jolla luodaan kolmiulotteisia kuvia. Idea on hyvin yksinkertainen. Otetaan kaksi kuvaa hieman eri kulmista, yhdistetään ne esimerkiksi photoshopissa ja luodaan niistä gif-animaatio. Kun kuvat vaihtuvat, syntyy jonkinlainen kolmiulotteinen efekti.

Tätähän oli tietysti kokeiltava itse. Napsaisin nopeasti pari kuvaa iPhonella, giffit tein Photoshopissa, tulokset nähtävissä alla. Hieman on vielä toteutuksessa korjattavaa, mutta toisena oleva kuva on jo sinnepäin. Hankalinta on löytää oikea mitta sille, minkä verran kameraa on liikutettava sivulle.

Vähemmän kuin osiensa summa

Kun ensimmäisiä huhuja, että Lou Reed ja Metallica saattaisivat yhdistää voimansa levytyksen muodossa, olin varovaisen toiveikas. Luvassa olisi varmasti huomiota herättävä teos. Little did I Know.

Monelle tämä yhdistelmä on suoraan KP:tä (kuuntelematta paskaa), itse kyllä oikeasti yritin. Yritin monta kertaa mutta minulle tämä vain ei toimi, kuten ei useimmalle muillekaan. Mutta voisiko tätä ajatella toisinpäin? Miten moni bändi uskaltaa oikeasti tehdä jotain tuollaista, välittämättä yhtään kenenkään mielipiteistä? Tekikö Metallica sittenkin vain taiteellisesti uskomattoman rohkean kokeilun? Omat johtopäätelmäsi tuotoksesta voi tehdä www.loureedmetallica.com -sivustolla, jossa voit kuunnella levyä.

Onneksi internetin irvileuat ovat keksineet tästä jotain hyvääkin. Alla muuta esimerkki mitä muita vaihtoehtoja Metallicalla olisi ollut.

GramTallica (Metallica ja Simpsonien vaari):


IrwTallica (Irwin ja Metallica):

Yötä kuvaamassa

Pitkästä aikaa otin jalustan ja tein pienen yökuvauskierroksen kaupungilla. Viimeksi näitä hämäräkuvauksia tuli kokeiltua opiskellessa, ja silloinkin lähinnä mustavalkoiselle filmille.

Valotin kohteesta muutaman ruudun joita haarukoin noin kahden aukkoarvon verran. Kuvat yhdistin photoshopissa. Samalla idealla tehdään HDR-kuvia. Nämä eivät varsinaisesti ole niitä, HDR-kuvissa valotettuja ruutuja on paljon enemmän ja valonmittaus tarkempaa.

Lisään kuvat myös Suomen kirkkoja -sivustolle. Varmaan käyn kuvaamassa muitakin kirkkoja samalla tekniikalla.

Välillä hieman helpompi lenkki

Pitkästä aikaa juokseminen tuntui irtonaiselta ja mukavalta. Aivan lenkin alkuvaiheissa tuntui oikeassa polvessa pientä vihlontaa, mutta reilun kilometrin jälkeen sekin hävisi. Koin jopa pientä vauhdin hurmaa, mutta kun tarkistin lenkin tietoja Endomondosta, en ollutkaan erityisen nopea. Vauhdillisesti tämä olikin perusjunnausta.

Nyt on pidettävä pää kylmänä ja koettaa malttaa juosta vain kolme kertaa viikossa vaikka mieli teksi useammin. Josko jalkavaivat alkaisivat viimeinkin helpottaa. Juoksun lisäksi olenkin alkanut uimaan. Se toimii mukavana uutena harjoittelumuotona, eikä rasita kuitenkaan jalkoja.

Harmia aiheutti ainoastaan Endomondon sykemittaus, se ei toiminut. Sain sykevyön ja ANT+ -anturin lahjaksi, mutta silti harmittaa siihen laitettu raha. Aivan halpa se ei ole, silti sen toiminta on ollut epävarmaa jo jonkin aikaa. Milloin iPhone ei muka tue lisälaitetta, milloin mittaaminen loppuu kesken lenkin ja nyt viime aikoina se ei mittaa ollenkaan.

Perusjunnausta tai ei, oli mukava juosta ilman isompia vaivoja.

Herra jumala, mitä sieltä oikein tulee?

Kyllä on mielensä pahoittajilla ollut hommia kerrakseen. Viimeisimpänä mielensäpahoittamiskohteena on mtv3:n jääkiekkoteamin televisiomainos. Että oikein sotaa leikkivät, ja että makaaberia on, eikä mitenkään voi yhdistää urheiluun tätä.

Pitäisikö laittaa Joulupukin toivelistaan vaikka löysempi pipo. Kaikkea ei tarvitse ottaa aina niin vakavasti. Maailma näyttäytyy paljon valoisampana, kun joka paikasta ei etsi uhkaavia asioita. Maailma ei lopu, eivätkä lapset kasva kieroon. Yksi televisiomainos ei sitä voi aiheuttaa.

Että lepo vaan ja katse oikeaan päin.

Eat, Learn, Move - Reppureissaajan luokkaretki

EAT

LEARN

MOVE

Toiset tanssivat, toiset kävelevät kohti kameraa, toiset syövät erilaisia ruokia. Kaipa sekin on oivallus, että mitä ihmettä, maailmassa on niin paljon kaikkea erilaista.

Mukavahan näitä Rick Merekin videoita on katsella, sen verran hyvin ne on toteutettu.

Arkistojen kätköistä: lavalla Popeda

Myönnetään se heti kärkeen: en ole koskaan ollut mikään Popeda-fani. Kun muut hoilasivat ensimmäisissä teinikänneissään Kersantti Karoliinaa, Suksia tai Matkalla Alabamaan minä keskityin Smoke on the Wateriin tai Children of the Gravesiin.

Varsinaisiin suosikkeihin bändi ei kuulu vieläkään, mutta nyt kun olen nähnyt muutaman livevedon, täytyy rehellisesti myöntää että tunnelma keikalla on kohdallaan. Yleisö (yleenä juopunut) osaa kaikkien kappaleiden sanat ulkoa, bändi on taitava ja Pate osaa ottaa juhlakansan mukaan keikan hurmokseen. Bändi ja yleisö eivät ota itseään liian vakavasti.

Lisää Popedan keikkakuvia Tammerfest 2010 -keikalta




Lisää Popedan keikkakuvia Tammerfest 2010 -keikalta

Hidastetusti hyvä tulee

two seconds - levitation from Marco Tempest on Vimeo.

"Stay Hungry. Stay Foolish."

Valo voittaa mielikuvituksen

Aamu nevan reunalla. Hämärässä luonto näyttää taianomaiselta, kunnes valo voittaa mielikuvituksen.

Vaikka kanalintuja ei näy mailla, ei halmeilla, aamu on hieno. Kuulun ilmeisesti siihen pieneen metsästäjäryhmään, joka saa saalista todella harvoin. Aikainen herätys ei silti tunnu turhalta, auringonnousu on uskomattoman kaunis. Ja aamukahvi parempaa kuin aikoihin.

Pohdintoja juoksemisesta, jalkakivuista ja uusista tavoitteista

Ensimmäisestä puolimaratonista on nyt kulunut melkein viikko. Oikean jalan polvi on edelleen kipeä, enkä ole pystynyt tekemään mitään. Jopa kävely on hankalaa. On turhauttavaa vain istuskella sohvalla ja kerätä kulutettavaa vyötärön ympärille.

Jalkoja on kuitenkin lepuutettava, kipeällä polvella juokseminen varmasti kostautuu jatkossa. Nyt kun tiedossa ei ole juoksutapahtumia, on maltettava mielensä. Hankalaa se kyllä on.

Edessä on myös uusien juoksukenkien hankinta. Olen kuullut paljon kehuja Karhun kengistä ja ajattelin hankkia seuraavaksi sellaiset. Voi olla, että nykyiset jalkineet eivät sopineet jaloilleni ja sitkeiden jalkavaivojen syyt löytyvät niistä.

Urheilukaupan myyjä kyllä tutki askellustani, totesi sen neutraaliksi ja suositteli nykyisiä kenkiä. Silti pieni epäilyksen siemen jalkineita kohtaan itää mieleni sopukoissa. Voihan tietysti olla, ettei juokseminen vaan sovellu anatomialleni. Ja sehän söisi miestä rotanlailla.

Mitä sitten tulevaisuudessa?

Tavoiteaikani puolimaratonille alittui kirkkaasti. Ensi kevään/ kesän aikana on saavutettava seuraavat asiat: jalkavaivoista on päästävä eroon, puolimaratonin tavoiteaika 1 h 30 min, puolimaratoneja on juostava kaksi ja loppukesänä edessä on sitten se maraton.

Siinä se on, nyt se tuli sanottu julkisesti: maraton. Sille koetukselle en edes aseta tavoiteaikaa, ainoa tavoite on juosta se läpi. Ja nimenomaan juosta, ei kävellä.

Lauantaiaamuna käyn lintumetsällä, toivottavasti sunnuntaina kevyellä lenkillä.

Omin käsin onneen

Handmade Portraits: Liberty Vintage Motorcycles from Etsy on Vimeo.

Ensimmäinen virallinen puolimaraton

Nyt se on sitten juostu, ensimmäinen virallinen puolimaraton aikaan 1.40.01 (nettoaika 1.39.49). Saavutettuun loppuaikaan on pakko olla erittäin tyytyväinen, tavoitteenahan oli vain alittaa kahden tunnin raja. Tämä oli voitto jalkavaivoista, joita on jatkunut kesäkuun loppupuolelta.

Tampereen puolimaraton oli oikein mukava tapahtuma ja reitti mielenkiintoinen, kiertelihän se ympäri kaupunkia. Reitti oli mukavan vaihteleva, hyvin merkitty ja opastajia/ liikenteenohjaajia oli sen varrella riittävästi.

Juoksu käynnistyi osaltani vauhdikkaasti. Hieman ennen puoliväliä säihkähdin aloittaneeni liiankin lujaa ja koetin tasoittaa juoksuvauhtia. Oikean jalan polvi ja nilkka oireilivat hieman, onneksi eivät kipeytyneet sen pahemmin. Seuraava säikähdys tuli viidentoista kilometrin kohdalla, olin juonut urheilujuomaa edellisellä huoltopisteellä ja vatsassa tuntui paisuvan sellainen pallo, joka pyrki yläkautta ulos. Onneksi pahoinvointi meni nopeasti ohi, eikä suuresti vaikuttanut loppuaikaan.

Kovempaa en yksin kertaisesti pystynyt juoksemaan ja aikaan olen todella tyytyväinen. Endomondosta voi katsella reittiä ja väliaikojani. Tästä on mukava jatkaa, motivaatiota sain rutkasti lisää.

Alla kuvia juoksusta, kuvaajana Johanna Pitkänen.

Alkulämmittelyjumppa herätti lähinnä hilpeyttä. (Kuva: Johanna Pitkänen)

Where is Waldo? Ensimmäiset parisataa metriä. Reitti meni Finlaysonin alueen läpi. (Kuva: Johanna Pitkänen)

Ensimmäiset parisataa metriä takana. Vielä naurattaa. (Kuva: Johanna Pitkänen)

Koskipuisto, Hämeen silta. Melkein puolivälissä ja tajusin juuri näillä paikkeilla aloittaneeni melko rivakasti. (Kuva: Johanna Pitkänen)

Maalissa, loppuaika 1.40.01 nettoaika 1.39.49. (Kuva: Johanna Pitkänen)

Helppohan se on nyt tuulettaa. (Kuva: Johanna Pitkänen)

Kaikki osallistujat saivat mitalin. (Kuva: Johanna Pitkänen)

Tuhka tuuleen

Muistatko vielä Eyjafjallajökull-tulivuoren, jonka takia lentoliikenteen tiedottajat, noh, ripottelivat tuhkaa hiuksiinsa keväällä 2010? Sean Stiegemeier kuvasi tulivuoresta tyylikkään timelapse-videon.

Pimeän pelkoa ja aamukahvia teerimetsällä

Saalistajat väijyvät suon reunalla.

Kyllä, olen jo aikuinen mies, eivätkä aikuiset miehet pelkää pimeää. Eipä. Ainakin minä pelkään ja varsinkin jos olen yksin keskellä korpea, ison nevan äärellä.

Metsäkanalintukausi on hyvässä vauhdissa. Minäkin olen aamuisin vääntäytynyt suon laitamille odottelemaan teeriä. Jotenkin siinä pimeässä yksin seisoskellessa tuntuu, että joku muukin lihansyöjä kyttää saalista, minua. Kaikki äänet tuntuvat uhkaavilta, selän takana on karhu hyökkäämässä kimppuun. Vähintäänkin se on susi. Tai kummituszombi.

Mutta kun valo lisääntyy ja luonto heräilee, huolet on pois pyyhitty. Luonto on kaunista, heräilevät linnut pyrähtelevät eikä saamatta jäänyt saalis harmita. Kaivan repusta termospullon, aamukahvi ja eväsleipä.

Ilmoittautuminen suoritettu Tampereen puolimaratonille

Nyt olen sitten ilmoittautunut Tampereen puolimaratonille. Saa nähdä miten miehen käy, reilut pari kuukautta kun on mennyt todella vähillä kilmetreillä jalkakipujen vuoksi. Ainahan tuon matkan saa juostua läpi, vaan mikä on sitten aika. Tavoitteena on alittaa kahden tunnin raja.

Eniten jännitystä aiheuttaa pelko, että muut juoksijat ovat oikeita mailereita ja minä yksinäni juoksentelen siellä joukon hännillä kahden tunnin rajalla. Se vasta olisi noloa ja varmasti viimeinen isku juoksuharrastuksen jatkolle.

Toisaalta voitto on jo itsessään se, että juoksen matkan ylipäätään läpi. Jalkavaivat ovat olleet sen verran kovia, että usko ja motivaatio ovat olleet kovalla koetuksella.

No, tähän kaikkeen saadaan selvyys viikon kuluttua.

Happiness is... Onni on...

Hershey's! Onneksi tätä mahtavaa herkkua saa nykyään citymarketeista.

Joskus se kulkee, joskus ei

Viime sunnuntaina minulta pääsi vahingossa puolimaratoni. Kyllä, ihan vahingossa pääsi.

Edellisestä pitkästä lenkistä (n. 15–17 km) oli kulunut jo muutama kuukausi. Jalat eivät vain yksinkertaisesti toimineet ja kivut hankaloittivat jopa kävelyä. Pari päivää aiemmin jouduin jopa keskeyttämään lenkkini noin viiden kilometrin kohdalla, kun oikean jalan kantapää ja reidet kipeytyivät.

Lauantaina ei sitten kipuja juurikaan ollut, joten päätin kokeilla sunnuntaina pidempää lenkkiä Buranan avulla. Pitkästä aikaa. En asettanut mitään kilometrimääriä, ajattelin vain juosta sen verran kuin helpohkosti irtoaa. Ja tuntui irtoavan. Kun palasin kotirapun eteen ja vilkaisin Endomondon mittaamia kilometrejä, hämmästyin. Puolimaraton ja vielä alle kahden tunnin.

Nyt se on sitten tehty, tosin epävirallisesti. Virallisesti teen sen Tampereen puolimaratonilla 25.9. Siihen asti pidän lenkit lyhyinä ja varon kipeyttämästä jalkoja. Ainakin ostan kasan Buranoita.

Arkistojen kätköistä: lavalla Leningrad Cowboys

Leningrad Cowboys, aikoinaan Sleepy Sleepersistä syntynyt yhtye, soittaa pääasiassa rockin klassikkoja asenteella. Pilkettä on silmäkulmassa, eikä ryppyotsaisten rockpoliisien kannata vaivautua paikalle.

Lisää Leningrad Cowboysien livekuvia täältä




Lisää Leningrad Cowboysien livekuvia täältä

Ikuisuusprojekti: kuvia Suomen kirkoista

Aitolahden vanha kirkko

Sain viimeinkin aloitettua todellisen ikuisuusprojektin. Avasin sivut, jonne kerään kuvia suomalaisista evankelisluterilaisista kirkoista. Tämä on projekti, jota olen hautonut päässäni jo useita vuosia. Nyt vasta sain aloitettua tämän "kirkkobongauksen".

Kuvaan siis kirkkoja ympäri Suomea ja lisään kuvat sitä mukaa galleriaan, tällä hetkellä kuvattuja kirkkoja on vasta 32. Kuvat ovat tietenkin myytävänä ja niitä voi kysellä sähköpostilla: pitkanen.pasi(at)gmail.com.

Kuvat löytyvät osoitteesta http://suomenkirkkoja.villipoika.net/.

Omakuvaprojekti: työstressin hallinta

Työ stressaa, deadlinet ahdistavat, koneet nikottelevat. Oma pokka on pakko pitää, vaikka sisällä kiehuu. Tämä on arkea varmasti kaikille työn raskauttamille.

Omakuvaprojekti: aamuheräämisen hankaluus

Omakuvaprojekti jatkuu, tässä uusi luonnostelu/ kokeilu kuvasta nimeltä "Heräämisiä" tai "aamuevoluutio" tai jotain sinnepäin. Aamut ovat joskus hankalia, ainakin minulle.

Loppukesän seikkailu Särkänniemessä

Teimme tuttavapariskunnan ja heidän ihastuttavan Aaro-poikansa kanssa seikkailuretken lähes naapurissamme sijaitsevaan Särkänniemeen. Reissulla riitti tutkittavaa postilaatikoista vauhtimatoihin. Myös huvipuistoihin olennaisena osana kuuluvaa hattaraa maisteltiin.

Omakuvat ja omat ajatukset

Jokin aika sitten päässäni alkoi kehittyä projekti omakuvista. Tarkoituksena on pohtia kuvan keinoin omia päänsisäisiä ajatusprosesseja, tarkastella itseä sekä omien tekemisten ja halujen suhdetta.

On sanomattakin selvää, että projekti on vieläkin vaiheessa. Nyt muutama idea on kypsynyt siihen vaiheeseen, että on aika kaivaa kamera esille.

Tässä muutamia ensimmäisiä luonnoskuvia, joissa pyrin tutustumaan tekniikkaan ja mahdolliseen toteutustapaan.

Iphone 4 ja DNA:n mms-/ mobiilidata-asetukset

On tuntunut ihmisiä vaivaavan kyseinen DNA + iPhone 4 yhdistelmä. Nythän tilanteen pitäisi olla hallinnassa, koska myös DNA:n operaattoriasetukset on periaatteessa saatavilla puhelimeen automaattisesti. Mikään ei kuitenkaan ole tässä maailmassa helppoa ja varmaa, joten laitan tähän kuvakaappauksen oman puhelimeni verkkoasetuksista.