Vaatimaton mielipiteeni Yle-verosta

Ylen rahoitusmallia on pohdittu pitkään ja viimein päättäjät pääsivät jonkinlaiseen ratkaisuun. TV-lupamaksu poistuu ja tilalle tulee kaikille pakollinen Yle-vero. Ylen rahoitus on turvattu ja toiminta voi jatkua tulevaisuudessa kuten ennenkin.

Maksu ei ole työssäkäyvälle suuren suuri, omassa taloudessani maksu kohoaa 252 eurosta 280 euroon. Yksin asuvan maksu pienee ja tuloista riippuen se on 50–140 euroa. Lisäksi yrityksen maksavat veroa 317–634 euroa.

Jos vuositulot jäävät alle 7 813 euron, veroa ei peritä. Tämä tarkoittaa siis noin 650 euron kuukausituloja. Tunnen esimerkiksi sairauseläkkeellä olevia ihmisiä jotka saavat noin 750 euroa kuukaudessa. Heillä ei ole rahaa ostaa televisiota, eikä maksaa tv-maksua. Verojen jälkeen kaikki rahat menevät asumiseen ja ruokaan, vaatteita ostetaan kirpputoreilta kerran-pari vuodessa. Nyt he saavat valita kirpputorin ja Yle-veron väliltä.

Itseäni ihmetyttää eniten se, että Yle saa itselleen korvamerkityn veron. Tulevaisuudessa sen ei tarvitse sopeuttaa toimintaansa, kuten muut yhteisin verovaroin ylläpidetyt palvelut. On outoa, että esimerkiksi opetuksesta, sairaan- ja vanhustenhoidosta, teiden ylläpidosta tai vaikka koululaisten ruokailusta joudutaan tinkimään vedoten huonontuvaan taloustilanteeseen. Näille ei vastaavaa järjestelmää ole luvassa, vaan toimijat joutuvat tekemään kovia kustannusleikkauksia.

Ylen verkkosivujen mukaan sillä on neljä televisiokanavaa ja kuusi radiokanavaa. Vakituisia työntekijöitä on 3 100, lisäksi noin 500 määräaikaista. Yle toimii 25 paikkakunnalla. Se myös rahoittaa kotimaisia elokuvia, tv-sarjoja ja dokumentteja. Nämä vain esimerkkejä siitä miten paljon Yle tekee. Ja tätä möhkälemäistä organisaatiota se voi ylläpitää myös tulevaisuudessa. Minkäänlaisia kustannusleikkauksia tai toiminnan tehostuksia sen ei tarvitse tehdä, päinvastoin Yle-veroon voidaan tehdä indeksikorotus jos suhdanteet heikkenevät.

Yle tekee hienoa työtä, sitä en kiistä. Varsinkin internetin ja sosiaalisen median käytössä yhtiö on ottanut edelläkävijän roolin, koska kaupalliset tahot eivät ole sitä uskaltaneet tehdä. Yle-veroa perustellaankin sillä, että ihmiset voivat käyttää muita Ylen palveluja kuin pelkästään televisiota. Samalla logiikalla kaikilta ihmisiltä pitäisi voida periä autovero. Jokaisella on mahdollisuus omistaa auto tai matkustaa vaikka bussilla.

No, tämä nyt oli vain yksittäisen pösilön ärsytyksenpurkaus. Varmasti olen ymmärtänyt asiat väärin ja kaikki on tehty vain minun parhaakseni. Mutta kuvaavaa on, että kirkosta eroamista on perusteltu sillä, että siitä verosta voi luopua mutta Yle-verosta ei.

Yle on tärkeä toimija ja sen rooli riippumattomana tiedonvälittäjänä on turvattava. Mutta millä hinnalla? Milloin sen organisaatio on liian suuri? Miksi sen pitäisi tarjota suojatyöpaikkoja toimittajille kohtuullisen korkealla kuukausipalkalla?

Vuosi elämästäni

Kuvasin vuoden 2011 ajan ympärilläni olevia asioita. Halusin tallentaa polun, jota pitkin taivalsin halki koko vuoden. Kuvat otin iPhonellani, siksi että se oli koko ajan mukanani.

Kyseessä ei ollut varsinainen 365-projekti, jossa kuvataan jotain tiettyä aihetta (esimerkiksi itseä) joka päivä samaan kellon aikaan. Halusin vain kuvata vuottani, en jokaikistä päivää, ainoastaan elämääni. Kuvia kertyi 288.

Uudenvuoden ilotulitus Tampereen Laukontorilla

Muutama näpsäisy iPhonella, kun en viitsinyt ottaa kameraa mukaan.

Perinteistä joulua

Joulu sujuu perinteisissä merkeissä. Haudalla käyntiä, sukulaisia ja hyvää ruokaa. Vielä ehtii muutaman päivän nauttia rauhallisesta tunnelmasta, ennen kuin arki tempaa mukaansa.

Tänä vuonna kynttilän sytyttäminen Kalevankankaan muualle haudattujen muistopaikalla oli tunteikkaampaa kuin aiempina vuosina.

Kitschiä joulua

Amerikassa kaikki on isompaa, jouluvalotkin. Luultavasti myös migreenikohtaukset.

Miracle from 34th Street - Computer Controlled Christmas Lights from Richard Holdman on Vimeo.

Are you ready to get Duffed?

Perjantain kauppareissu sai mahtavan päätöksen. Löysin Turtolan Citymarketista Simpsoneista tuttua Duff-olutta. Jouluruuhkan pään ympärille kiristämä vanne tuntui löystyvän heti, löysin rauhan sisimpääni, tunsin valon koskettavan mieltäni.

Maailma tuntuu nyt lähes täydelliseltä paikalta.

Maapallo 350 kilometrin korkeudesta

Earth | Time Lapse View from Space, Fly Over | NASA, ISS from Michael König on Vimeo.

Elämä on kuuma tomu, mutta kuolema on viileä vesi

Kulunut viikonloppu oli hyvin kaksijakoinen. Saatoimme haudan lepoon rakkaan appeni Jorin ja vietimme pari vuorokautta vaimoni sukulaisten kesken hulppeassa mökissä häntä muistellen ja muutenkin mukavia turisten. Bitter sweet, kuten Jorin elämäkin.

Jori oli pienen pitäjän arvostettu valokuvaaja ja innokas touhuaja, jolle kaikki uudet asiat olivat jännittäviä tutustumisen kohteita. Hän oli mukana kun paikallislehti Pitäjäläistä synnytettiin, hän kokeili riippuliitoa ja purjelautailua, matkusteli ympäri maailmaa, innostui yli viisikymppisenä laskettelusta, ajeli moottorikelkalla ja pärryytteli mönkijällä kun jalat eivät enää jaksaneet kävelyä. Ennen kaikkea Jori oli hellä ja huolehtivainen isä, joka koetti parhaansa mukaan huomioida perhettään työkiireiden keskellä. Aina oli aikaa kuunnella, jos jokin painoi mieltä. Kaikki pitivät Jorista ja hänen tarinoistaan.

Jori oli siis vaimoni isä. Sen lisäksi, että hän oli appeni, hän oli myös esikuvani ja oppi-isäni. En koskaan pysty samoihin tekoihin kuin hän. Heikkouksineenkin Jori kelpaa malliksi siitä miten lähes täydellinen elämä eletään: suhtaudu uusiin asioihin avoimin mielin, muista lähimmäisiä, älä lannistu vastoinkäymisistä. Kaipaan häntä ja hänen maanläheisiä näkemyksiään elämästä.

Jori kuoli ennen talvea, se oli myöhässä jo reilun kuukauden. Vasta kun saimme laskettua arkun hautaan, alkoi sataa lunta. Tuli talvi. Nyt, Jori, voit levätä rauhassa.

"Elämä on kuuma tomu, mutta kuolema on viileä vesi". -Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen