Verkkokalvon reiän laseroperointia

Muutama viikko sitten huomasin vasemmassa silmässäni harmaan, epämääräisen pilven muotoisen läiskän. Se alkoi häiritä siinä määrin, että menin optikolle näön tarkastukseen. Mikäs siinä, tarvitsinki jo uudet linssit silmälaseihini, koska televisio-ohjelmien tekstitykset tuntuivat välillä hankalilta lukea.

Tarkastuksessa optikko totesi, että tarvitsen uudet lasit. Harmaalle läiskälle hän ei löytänyt mitään syytä. Totesi, että jos asia tuntuu häiritsevältä, kannattaa käydä silmälääkärillä. Varasin ajan saman tien.

Vajaan viikon kuluttua silmälääkärin tarkastuksessa löytyi reikä verkkokalvolta. Lähete eteenpäin keskussairaalaan ja nyt vajaat kolme viikkoa myöhemmin silmäni verkkokalvon reikää on operoitu laserilla.

Harmaa, epämääräisen pilven muotoinen läiskä on edelleen vasemmassa silmässä. Nyt sen ympärille on hitsattu laserilla kuolleista soluista "valli", jonka avulla pyritään estämään reiän laajeneminen.

Vaikeinta tässä minulle on paussi kaikesta urheilusta pariksi viikoksi. Juokseminen alkoi kulkea tosi mukavasti, joten mieli halajaa lenkille. Sitä paitsi kutsu maakuntajoukkojen info-/ valintalaisuuteen tuli postissa ja nyt joudun osallistumaan tilaisuudessa järjestettäviin testeihin "kylmiltäni".

Jori Mykkänen 1944-2011

Luontokuvausta keittiön ikkunasta

Luontokuvaus ei ole koskaan ollut minun kupilliseni teetä. Varsinkaan sen jälkeen, kun tutustuin aiheeseen kuuntelemalla kokeneiden luontokuvaajien kertomuksia kuvaustilanteista. Käytännössä suurin osa niistä on jollakin tavalla järjestettyjä/ lavastettuja. Esimerkki: pistetään siemeniä tai muuta ruokaa paikkaan johon halutaan elukan menevän, laitetaan kamera jalustalle ja sommitellaan kuva, kiinnitetään kameraan radiolaukaisin ja mennään näköetäisyyden päähän istuskelemaan retkijakkaralle juomaan termospullosta lämmintä kahvia.

Tätä samaa kuvaustapaa sovelsin, kun seurailin keittiön ikkunasta pihan puussa viihtyvää varista. Tosin itse istuin sisällä lämpimässä, eikä kahvini ollut seisonut termospullossa. Se oli tuoretta, juuri valmistunutta Juhla Mokkaa.

Variksen liikkeet ja syöksyily on mielenkiintoista seurattavaa. Kuvatessa tosin kaipasin pidempää polttoväliä, 200 mm oli tarkoitukseen turhan lyhyt. Vielä kun osaisi ottaa niitä hienoja luontokuvia.

Kolmiulotteisia gif-kuvia

Törmäsin taannoin interwebissä hauskaan tekniikkaan, jolla luodaan kolmiulotteisia kuvia. Idea on hyvin yksinkertainen. Otetaan kaksi kuvaa hieman eri kulmista, yhdistetään ne esimerkiksi photoshopissa ja luodaan niistä gif-animaatio. Kun kuvat vaihtuvat, syntyy jonkinlainen kolmiulotteinen efekti.

Tätähän oli tietysti kokeiltava itse. Napsaisin nopeasti pari kuvaa iPhonella, giffit tein Photoshopissa, tulokset nähtävissä alla. Hieman on vielä toteutuksessa korjattavaa, mutta toisena oleva kuva on jo sinnepäin. Hankalinta on löytää oikea mitta sille, minkä verran kameraa on liikutettava sivulle.

Vähemmän kuin osiensa summa

Kun ensimmäisiä huhuja, että Lou Reed ja Metallica saattaisivat yhdistää voimansa levytyksen muodossa, olin varovaisen toiveikas. Luvassa olisi varmasti huomiota herättävä teos. Little did I Know.

Monelle tämä yhdistelmä on suoraan KP:tä (kuuntelematta paskaa), itse kyllä oikeasti yritin. Yritin monta kertaa mutta minulle tämä vain ei toimi, kuten ei useimmalle muillekaan. Mutta voisiko tätä ajatella toisinpäin? Miten moni bändi uskaltaa oikeasti tehdä jotain tuollaista, välittämättä yhtään kenenkään mielipiteistä? Tekikö Metallica sittenkin vain taiteellisesti uskomattoman rohkean kokeilun? Omat johtopäätelmäsi tuotoksesta voi tehdä www.loureedmetallica.com -sivustolla, jossa voit kuunnella levyä.

Onneksi internetin irvileuat ovat keksineet tästä jotain hyvääkin. Alla muuta esimerkki mitä muita vaihtoehtoja Metallicalla olisi ollut.

GramTallica (Metallica ja Simpsonien vaari):


IrwTallica (Irwin ja Metallica):

Yötä kuvaamassa

Pitkästä aikaa otin jalustan ja tein pienen yökuvauskierroksen kaupungilla. Viimeksi näitä hämäräkuvauksia tuli kokeiltua opiskellessa, ja silloinkin lähinnä mustavalkoiselle filmille.

Valotin kohteesta muutaman ruudun joita haarukoin noin kahden aukkoarvon verran. Kuvat yhdistin photoshopissa. Samalla idealla tehdään HDR-kuvia. Nämä eivät varsinaisesti ole niitä, HDR-kuvissa valotettuja ruutuja on paljon enemmän ja valonmittaus tarkempaa.

Lisään kuvat myös Suomen kirkkoja -sivustolle. Varmaan käyn kuvaamassa muitakin kirkkoja samalla tekniikalla.

Välillä hieman helpompi lenkki

Pitkästä aikaa juokseminen tuntui irtonaiselta ja mukavalta. Aivan lenkin alkuvaiheissa tuntui oikeassa polvessa pientä vihlontaa, mutta reilun kilometrin jälkeen sekin hävisi. Koin jopa pientä vauhdin hurmaa, mutta kun tarkistin lenkin tietoja Endomondosta, en ollutkaan erityisen nopea. Vauhdillisesti tämä olikin perusjunnausta.

Nyt on pidettävä pää kylmänä ja koettaa malttaa juosta vain kolme kertaa viikossa vaikka mieli teksi useammin. Josko jalkavaivat alkaisivat viimeinkin helpottaa. Juoksun lisäksi olenkin alkanut uimaan. Se toimii mukavana uutena harjoittelumuotona, eikä rasita kuitenkaan jalkoja.

Harmia aiheutti ainoastaan Endomondon sykemittaus, se ei toiminut. Sain sykevyön ja ANT+ -anturin lahjaksi, mutta silti harmittaa siihen laitettu raha. Aivan halpa se ei ole, silti sen toiminta on ollut epävarmaa jo jonkin aikaa. Milloin iPhone ei muka tue lisälaitetta, milloin mittaaminen loppuu kesken lenkin ja nyt viime aikoina se ei mittaa ollenkaan.

Perusjunnausta tai ei, oli mukava juosta ilman isompia vaivoja.

Herra jumala, mitä sieltä oikein tulee?

Kyllä on mielensä pahoittajilla ollut hommia kerrakseen. Viimeisimpänä mielensäpahoittamiskohteena on mtv3:n jääkiekkoteamin televisiomainos. Että oikein sotaa leikkivät, ja että makaaberia on, eikä mitenkään voi yhdistää urheiluun tätä.

Pitäisikö laittaa Joulupukin toivelistaan vaikka löysempi pipo. Kaikkea ei tarvitse ottaa aina niin vakavasti. Maailma näyttäytyy paljon valoisampana, kun joka paikasta ei etsi uhkaavia asioita. Maailma ei lopu, eivätkä lapset kasva kieroon. Yksi televisiomainos ei sitä voi aiheuttaa.

Että lepo vaan ja katse oikeaan päin.