Joulu sujuu perinteisissä merkeissä. Haudalla käyntiä, sukulaisia ja hyvää ruokaa. Vielä ehtii muutaman päivän nauttia rauhallisesta tunnelmasta, ennen kuin arki tempaa mukaansa.
Tänä vuonna kynttilän sytyttäminen Kalevankankaan muualle haudattujen muistopaikalla oli tunteikkaampaa kuin aiempina vuosina.
Amerikassa kaikki on isompaa, jouluvalotkin. Luultavasti myös migreenikohtaukset.
Miracle from 34th Street - Computer Controlled Christmas Lights from Richard Holdman on Vimeo.
Kulunut viikonloppu oli hyvin kaksijakoinen. Saatoimme haudan lepoon rakkaan appeni Jorin ja vietimme pari vuorokautta vaimoni sukulaisten kesken hulppeassa mökissä häntä muistellen ja muutenkin mukavia turisten. Bitter sweet, kuten Jorin elämäkin.
Jori oli pienen pitäjän arvostettu valokuvaaja ja innokas touhuaja, jolle kaikki uudet asiat olivat jännittäviä tutustumisen kohteita. Hän oli mukana kun paikallislehti Pitäjäläistä synnytettiin, hän kokeili riippuliitoa ja purjelautailua, matkusteli ympäri maailmaa, innostui yli viisikymppisenä laskettelusta, ajeli moottorikelkalla ja pärryytteli mönkijällä kun jalat eivät enää jaksaneet kävelyä. Ennen kaikkea Jori oli hellä ja huolehtivainen isä, joka koetti parhaansa mukaan huomioida perhettään työkiireiden keskellä. Aina oli aikaa kuunnella, jos jokin painoi mieltä. Kaikki pitivät Jorista ja hänen tarinoistaan.
Jori oli siis vaimoni isä. Sen lisäksi, että hän oli appeni, hän oli myös esikuvani ja oppi-isäni. En koskaan pysty samoihin tekoihin kuin hän. Heikkouksineenkin Jori kelpaa malliksi siitä miten lähes täydellinen elämä eletään: suhtaudu uusiin asioihin avoimin mielin, muista lähimmäisiä, älä lannistu vastoinkäymisistä. Kaipaan häntä ja hänen maanläheisiä näkemyksiään elämästä.
Jori kuoli ennen talvea, se oli myöhässä jo reilun kuukauden. Vasta kun saimme laskettua arkun hautaan, alkoi sataa lunta. Tuli talvi. Nyt, Jori, voit levätä rauhassa.
"Elämä on kuuma tomu, mutta kuolema on viileä vesi". -Mika Waltari: Sinuhe Egyptiläinen
Muutama viikko sitten huomasin vasemmassa silmässäni harmaan, epämääräisen pilven muotoisen läiskän. Se alkoi häiritä siinä määrin, että menin optikolle näön tarkastukseen. Mikäs siinä, tarvitsinki jo uudet linssit silmälaseihini, koska televisio-ohjelmien tekstitykset tuntuivat välillä hankalilta lukea.
Tarkastuksessa optikko totesi, että tarvitsen uudet lasit. Harmaalle läiskälle hän ei löytänyt mitään syytä. Totesi, että jos asia tuntuu häiritsevältä, kannattaa käydä silmälääkärillä. Varasin ajan saman tien.
Vajaan viikon kuluttua silmälääkärin tarkastuksessa löytyi reikä verkkokalvolta. Lähete eteenpäin keskussairaalaan ja nyt vajaat kolme viikkoa myöhemmin silmäni verkkokalvon reikää on operoitu laserilla.
Harmaa, epämääräisen pilven muotoinen läiskä on edelleen vasemmassa silmässä. Nyt sen ympärille on hitsattu laserilla kuolleista soluista "valli", jonka avulla pyritään estämään reiän laajeneminen.
Vaikeinta tässä minulle on paussi kaikesta urheilusta pariksi viikoksi. Juokseminen alkoi kulkea tosi mukavasti, joten mieli halajaa lenkille. Sitä paitsi kutsu maakuntajoukkojen info-/ valintalaisuuteen tuli postissa ja nyt joudun osallistumaan tilaisuudessa järjestettäviin testeihin "kylmiltäni".
Luontokuvaus ei ole koskaan ollut minun kupilliseni teetä. Varsinkaan sen jälkeen, kun tutustuin aiheeseen kuuntelemalla kokeneiden luontokuvaajien kertomuksia kuvaustilanteista. Käytännössä suurin osa niistä on jollakin tavalla järjestettyjä/ lavastettuja. Esimerkki: pistetään siemeniä tai muuta ruokaa paikkaan johon halutaan elukan menevän, laitetaan kamera jalustalle ja sommitellaan kuva, kiinnitetään kameraan radiolaukaisin ja mennään näköetäisyyden päähän istuskelemaan retkijakkaralle juomaan termospullosta lämmintä kahvia.
Tätä samaa kuvaustapaa sovelsin, kun seurailin keittiön ikkunasta pihan puussa viihtyvää varista. Tosin itse istuin sisällä lämpimässä, eikä kahvini ollut seisonut termospullossa. Se oli tuoretta, juuri valmistunutta Juhla Mokkaa.
Variksen liikkeet ja syöksyily on mielenkiintoista seurattavaa. Kuvatessa tosin kaipasin pidempää polttoväliä, 200 mm oli tarkoitukseen turhan lyhyt. Vielä kun osaisi ottaa niitä hienoja luontokuvia.
