Sen pituinen se

Aika aikaansa kutakin. Tämä oli nyt tässä. Sen pituinen se.

Pohdiskelin lopettamista muutamia kuukausia ja juuri nyt se tuntuu ainoalta oikealta ratkaisulta. Ai miksikö? No, tähän minut ajettiin. Huomasin joutuneeni tilanteeseen, jossa jokaisen tekstin kohdalla piti analysoida liikaa. Piti miettiä, että kerronko tässä nyt omia kuulumisiani ja haluaako joku oksentaa sähköpostiini/ facebook-tiliini palautetta kera omien tulkintojensa.

Tämä ei siis enää palvele alkuperäistä tarkoitustaan ja on keksittävä muuta. Harmi, sillä olin kovin kiintynyt tähän turhanpäiväiseen "postaukseen" ja omaan lapsekkaaseen analysointiini. Lopettaminen ei tunnu helpottavalta päätökseltä, vaan päinvastoin raskaalta ja surulliselta. Tämä oli minulle tärkeä kanava.

Lopuksi vielä vetoomus teille, jotka teitte lopettamisen mahdolliseksi: antakaa minun, Herran tähden, olla nyt rauhassa. Te voititte.

Luontokuvausta keittiön ikkunasta, osa III: lokit ja niiden pesueet

Joihinkin asioihin sitä jää jotenkin koukkuun. Haava ei saa parantua rauhassa kun sitä rahkaa on mukava rapsuttaa, viinikumeja on mukava mussuttaa kirjaa lukiessa vaikkei ne kovin herkullisia olekaan. Näin on käynyt minun luontokuvausta keittiön ikkunasta -projektilleni.

Olen aiempina vuosina seuraillut, miten lokit pesivät vastapäisen talon katolla ja sitten opettavat poikasiaan maailman tavoille. Syöttämistä, kirkumista ja lopulta lentoon opettelua. Nyt päätin ikuistaa niiden touhuja muistikortille. Maltan tuskin odottaa loppukesän lentotunteja.

Omakuvaprojekti: Asiat vain tapahtuvat

Asiat vain tapahtuvat. Mukaan on mentävä, otettava vastaan mitä on tulossa. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa, se aiheuttaa paineita.

Toinen perinteinen juhannuspatikointi Helvetinjärven kansallispuistossa

Splitscreen: A Love Story

Splitscreen: A Love Story from James W Griffiths on Vimeo.

Tämä hieno video on kuvattu kokonaan Nokian N8 -puhelimella. Se voitti Nokia Shorts 2011 -elokuvakilpailun.

Kevään kaksi viikkoa - Two Weeks of Spring

Luontokuvausta keittiön ikkunasta osa 3. Olen seurannut etsimen läpi pihamme puussa viihtyviä variksia, nyt halusin seurata sen avulla kesän tuloa.

Tuoksuja, värejä ja ääniä maailma täynnä

Se tuli taas yllättäen, kuin oven takaa. Tuoksuja, värejä ja ääniä maailma täynnä. Valokin on niin erilaista. Siinä on lämpöä.

Modernin taiteen testilaboratoriossa

Sain viikonloppuna hämmentävän ajatuksen. Hehtaarin kokoinen kauppa on kuin modernin taiteen testilaboratoria, jossa erilaiset muodot ja värit ryhmittyvät kokonaisteokseksi.

Tämä vaatii lisää tutkimista.

Täydellisyyden tavoittelua

Handmade Portraits: The Sword Maker from Etsy on Vimeo.

Because the night

Omakuvaprojekti: Pää täynnä kaikenlaista joutavaa, joka ei kuuluis sinne ollenkaan

Kuului vain poks ja menetin tasapainoni. Koettaako joku täyttää pääni myrkyillään, vai täyttääkö jokainen omansa?

Kuntotestit menivät hienosti

PV:n kuntotestit Ratinan stadionilla on nyt suoritettu ja voin olla tyytyväinen. Vaikka jalat ovat vielä vähän reistailleet (tällä hetkellä erityisesti oikea lonkka), sain vedetyksi cooper-testissäkin peräti 3 000 metriä. Se on aika hyvä tulos nykyisille juoksumäärille. Tavoite oli 2 600 ja 2 800 metrin välissä.

Myös lihaskuntoa mittaava osuus oli kokonaisuudessaan kiitettävää tasoa.

Nykyinen taso on nyt siis mitattu ja tulos on todettu hyväksi. Pääsi helpotuksen huokaus, koska kilometrejä ei ole kertynyt kovinkaan paljoa viime kuukausina. Tästä on hyvä jatkaa kunnon rakentamista kesän juoksutapahtumiin.

Viikonlopun autoilumatka Itä-Suomeen

Takana viikonloppu ja hieno automatka Itä-Suomeen. Ajoimme Vehmersalmen kautta Ilomantsiin, valtakunnan itäisimpään kuntaan. Karjalainen vieraanvaraisuus ei tosiaan ole pelkkä myytti. Sitä on vaikea muistaa todeksi täällä kolhossa Länsi-Suomessa.

Vanhojen muistelua, ilon ja surun kyyneleitä. Räntäsadetta, lossimatkoja ja sukulaisten tapaamista.

Tunnelmia Tampereen vapun vietosta

Vappu on marsseja, lippuja, puheita, ilmapalloja, valkolakkeja, ihmisjoukkoja ja teekkareita. Tänä vuonna otin kamerani mukaan Tampereen vapputorille ja koetin tallentaa sieltä muutaman muistikuvan.

Vapulla päähän

Time Warp - Boy Meets Balloon from Avi Cohen on Vimeo.

Elävänä kuolleiden joukossa

Rick Genest aka Rico the Zombie - Embrace Everything That Is Different from The Avant/Garde Diaries on Vimeo.

Vuosi tuli, vuosi meni

Kevät, kesä, syksy, talvi; ne menivät kuin unessa. Oliko niitä, vai myrkyttikö mieltäni kurja valhe? Korvensiko kasvojani helle, virvoittiko viileä sade? Nipistikö pakkasen herra poskiani, silittikö kevään neito sormeni lämpimiksi?

Vuosi tuli, vuosi meni. Minä vain seurasin sivusta.

Aina ei tuuli tuule eikä sade sada

Joskus on suljettava takanaan ovia, että edestä löytyvien avaaminen olisi mahdollista. Kohdallani on niin, että menneet ovat painolastia, joka on heitettävä tunkiolle. Muuten tuo lika jää raskaana roikkumaan viitan liepeisiin ja sen kietaisu hartioille vain pahentaa oloa, sen sijaan että se lämmittäisi kylmässä viimassa.

Eteenpäin meno on pelottavaa. Edessä on kova ponnistus joka vaatii voimia ja on varmasti raskasta aikaa. Mutta kaikella on aina tarkoituksensa, enkä pelkää eteen heitettyjä koettelemuksia. On tarkasteltava sydäntä ja kuunneltava sielua. Silmät eivät enää näe tarkasti eikä korva kuule, ne vain koettavat myrkyttää mieleni ja uskotella valhetta päähäni. Minun on vain luotettava siihen minkä tunnen olevan oikein.

Joskus edestä löytyvät ovet muuttuvat kerta kerran jälkeen pienemmiksi ja avaimet tuntuvat ruostuvan lukkoihin. Joskus ne ovat valmiiksi avattuja, kullattuja portteja. Minä tiedän, että välillä löydän kuivan ja lämpimän huoneen jossa voin levähtää ja jossa voin sormiani lämmitellä. Aina ei tuuli tuule eikä sade sada.

Jäähyvästi entinen, olet viimeinkin minut vapauttanut. Nyt jaksan taas kolkuttaa seuraavalle käynnille tietäen sen olevan täynnä haavetta tai harhaa.